Hitto, kun alkoi eilen nyppiä pahasti!
Lähdin punttisalille jo kohta aamukymmenen jälkeen. Sainkin nauttia omasta seurastani ensimmäisen puoli tuntia, kunnes paikalle pärähti vanhempi pariskunta. Muija moikkasi tullessaan, äijä ei.
Siellä punttisalillani ei ole minkäänlaisia äänentoistolaitteita, vaan taustamölystä vastaa töllö. No, olin vääntänyt töllön kanavalle, josta tuli edes jotenkin siedettävää aivot narikkaan -pölinää, ja joka edes hieman peitti alleen punttien kolinan ja sen äänen, joka hauiksen kasvamisesta lähtee - tietty. JA, sitten! Se äijä meni ja vaihtoi sen kanavan! Joo, ei edes viitsinyt kysyä, katsoinko sitä Muuttajat-sarjaa (no en!) vaan alkoi räplätä niitä kanavia oikein kunnolla. Ja kaikista maailman kanavista se äijä valitsi ihmeellisen ranskankielisen draaman (tai mikä lie olikaan). - Ei voi olla totta, ajattelin.
Aikani purin kieltäni "nyt et sano mitään", kunnes ennen loppuvenyttelyjä en enää malttanut, vaan kävin räppäämässä sen telkun volyymin lähelle nollaa. Ei ainakaan tarvinnut enää kuunnella sitä molotusta, vaan sain rauhassa keskittyä niihin hemmetin venytyksiin ja mielen kuohahtamisen laannuttamiseen. Ei muuta.
30. syyskuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Muutama sana markkinoinnista #kekäle
Tiäks sen tunteen, kun lähdet jahtaamaan sitä Canada Goosea? Sitä tunnetta, kun olet mainoksesta lukenut, että "kaikista normaalihin...
-
Yksi jalokivistäni on ehdottomasti perimäni taskunauris, jonka perät on tehty ihmisen hiuksista. Kuullessani ensimmäisen kerran ihmisen hiuk...
-
Tänään vietetään seitsemättä kertaa valtakunnallista Koiranpäivää. Tämän vuoden teema on "vastuu koiran omistajana - vastuu ympäris...