Puppy Love

My nephew, mr. Ukko, means everything to me. He's everything and beyond.
Last night we hold precious little boxer puppies in our arms - the next best thing. Life is good!
Thank you, Janika!

Kyylä

Tänään kotiin kävellessäni pysähdyin ihastelemaan kotipuistoni puiden upeita syysvärejä. Ja olipa minun otettava pari kuvallista muistoakin - huolimatta lähes umpijäätyneistä sormistani. Etsiessäni "täydellistä" kuvakulmaa muistui mieleeni varsin huvittava muisto vuosien takaa.

Istuskelin silloin kuvassa näkyvällä valkoisella penkillä. Aurinko porotti kirkkaalta taivaalta, ilmassa oli keskikesän tuntua. Kuvassa näkyvien penkkien selkämyksiin on kiinnitetty metallisia laattoja, joihin on kaiverrettu tamperelaisten muusikkojen lyriikoita. Käännyin lukemaan oman penkkini laatan tekstiä:

"Kun aamulla silmäni aukaisin
ja Mansen piippuja katselin
Päätin en jää tähän junttilaan
mä lähden stadiin bailaamaan."

Kari Peitsamo: Pakko päästä Helsinkiin

Samalla huomasin kadun toisella puolella tutun näköisen tyypin: no, mutta Kari Peitsamohan se siellä käpytteli punainen bandana-huivi otsallaan.  Liekö lähdössä Helzinkiin.

PS Se kyylä olin minä.

Tapaturma-alttius

Kirjoitin otsikko-kenttään ensin "Living on the Edge". Se vaikutti tarpeeksi raflaavalta ja tilanteeseen sopivalta. Kuitenkin, kun kirjoitan suomeksi, päädyin valitsemaan tarpeeksi havainnollisen otsikon äidinkielelläni - tapaturma-alttius.

Täytyy, oikiasti, myöntää, että "reunalla tässä eletään".
Taipumukseni joutua "onnettomuuteen" tai satuttaa itseäni on häkellyttävän suuri.

Tulin edellä esittämääni johtopäätökseen eilen, kun puukotin itseäni! Iltapalaa tehdessäni olin halkaisemassa päivän, parin vanhaa ruisleivän kannikkaa. Toisessa kädessä leipä, toisessa veitsi. Leivän parissa ähkiessäni luiskahti veitsi...kämmeneeni. Siihen se terä upposi kuin... no, pehmeään voihin. Auts! Kun verenvuoto alkoi tyrehtyä, läimäisin haavan kohtaan laastarin ja päätin olla raottamatta laastarin kulmaa ennen kuin vasta tänään. Jep, haavan kohta on punertavan sinertävä, hieman paisunut. Sattuu. Ei kai se laastaria kummempaa toimenpidettä kaipaa...

Käsiäni katsellessani huomaan pikkulillissä parantumassa olevan haavan. Se tuli, kun yritin mahduttaa tilaamaani lasia ikkunan pokaan. Sattui "pieni" mittavirhe, ja lasi oli 2 milliä liian suuri. Työvoitto: lasi pokassa. Peukkusormessa on vähän isompi vekki, sekin parantumassa. Se tuli, kun iskin itseäni taltalla (vahingossa, tietty!) käteen. Nämä siis vasemmassa kädessäni.

Oikean käden keskisormessa näkyy arpeutunut haava, joka tuli, kun ikkunaa entisöidessäni lipsahti... Ranteessa, tatskan yläpuolella, on polttomerkki, joka tuli, kun huitaisin siihen vahingossa kuumailmapuhaltimella.

- Emmä tahallani.

Sing with me, sing for the year

Sing for the laughter, sing for the tear

Sing with me just for today

Maybe tomorrow, the good Lord will take you away.

DH - hallittua riskien ottamista

Olen ollut talkoolaisena alamäkipyöräilykisoissa jo useana vuonna. Välillä lippumiehenä, toisinaan lähettäjänä, useimmiten kuitenkin kanttiinissa sämpläreiden voitelun ja kahvinkeiton parissa. Tämä kesä ei ollut poikkeus, kesäkuun lopussa suunnattiin Tampereen Hervantaan seuraamaan alamäkipyöräilyn Suomen Cup:in osakilpailua. Nappasin osakilpailuvoittaja Katja Lähteisen jututettavakseni kisan jälkeen ja keksin pyytää häneltä tarkentavaa tietoa niin lajista kuin sen harrastamisestakin.

Henkilökuva: Katja Lähteinen

- lajin parissa noin 10 vuotta

- krediitit: 9 SM-kultaa, erinäisiä sijoituksia PM-kisoissa

- edustaa tamperelaista TaBC-seuraa

Katja kertoo harrastaneensa dh-pyöräilyä noin kymmenen vuoden ajan. Suomen-kisojen lisäksi hän on kiertänyt kisoja muun muassa Ruotsissa ja Norjassa. - Naisten taso on maailmalla kova, World Cup:issa ajavat ammattilaiset. Jos IXS European Cup- tai World Cup-kisoihin halajaa, tarvitaan siihen aikaa ja tietysti rahaa, Katja kertoo. - Jos ammattilaisuudesta haaveilee, Suomesta on lähdettävä isompiin mäkiin, hän lisää. 

Lajia sivusta seuranneena hirvittää katsoa, kun laskijat tulevat pyörillään alas lipokkaita polkuja, puunjuurien valtaamia kallioita ja varsinaisia pirunpeltoja. Välillä silmieni edessä on ajaja rysähtänyt puun ja kallion väliin, jolloin lajin vaatimat suojapanssarit ja kypärä ovat pelastaneet ajajan enimmiltä kolhuilta. - Loukkaantumisia on tullut paljon mutta ei kovin pahoja, Katja kertoo. - Pahin lienee repeytynyt kiertäjäkalvosin olkapäässä. Olin yksin reissussa Åressa, PM-kisoissa, ja ensimmäisellä kierroksella maaliin kiihdyttäessäni eturengas otti johonkin monttuun nurtsilla ja tulin hartia edellä maaliin. Pyörä kuosiin, jäitä hartiaan ja vedin toisenkin kierroksen, tuloksena 4. sija. Seuraavana aamuna, kun heräsin, käsi ei sitten enää noussutkaan paljon vyötärön tasoa ylemmäksi, mikä toi omat haasteensa ensin pukemiseen ja sitten autolla ajamiseen, varsinkin, kun Saab 900 alkoi kotimatkalla prakaamaan ja ei pyörinyt tyhjäkäynnillä ollenkaan, lisää Katja.

Ostin muutaman vuosi sitten alamäkipyörän, jolla on tullut ajettua lähinnä hiekka- ja asfalttiteitä. Tavallisella pyörällä ei mäkeen kannata lähteä. - Aloitella voi toki esimerkiksi ihan jäykkäperäisellä pyörällä, jossa on etujousitus, mutta pyörä kannattaa hommata asiantuntevalta kauppiaalta. Normipyörä on nopeasti entinen - ja siinä samalla voi olla kuskikin, Katja opastaa. 

Päätän haastattelun kysymykseen: pelottaako? - Yleisesti ottaen ei pelota, mutta aina löytyy jotain ajettavaa, jonka vetäminen pelottaa, varsinkin sen ensimmäisen kerran - esimerkiksi hankala droppi (jyrkänne; pudotus) tai hyppy kisaradalla, Katja selventää. - Tähän lajiin kuuluu tämän tyyppinen itsensä haastaminen ja ylittäminen. Sitten, kun sen pelon voittaa ja hoitaa homman, fiilikset on aika kovat. Dh on riskien ottamista, hän päättää.

Mikäli innostus lajia kohtaan heräsi, lisätietoa löytyy esimerkiksi http://www.mountainbike.fi/vauhtijaosto/uutiset/42-uutiset/115-alamaekipyoeraeily-on-kesaelaji. Pyöriä ja varusteita on vuokrattavissa muun muassa bikeparkeissa, joissa hissillä pääsee kätevästi rinteen ylös. Bikeparkin kaltaisissa paikoissa on mahdollisuus tutustua alamäkipyöräilyyn ilman suurempia välineinvestointeja - kenties jopa muutaman valvovan silmän alla...

I had a pleasure of meeting one of the most successful Finnish lady downhill riders, Katja Lähteinen, this summer. Of course I had to ask her what kind of a hobby downhill biking is. - The downhill scene in Finland is very open and supportive. Just go to a bike park, talk to people, maybe ask for advice on riding or fixing the bike. If you are really interested in the sport and show it, other riders will help you, Katja tells me. - There are also a lot of cycling teams that have active dh riders, not to mention dh schools for beginners, she adds. - If you're a girl rider thinking it's a guys sport, don't. If you want to ride dh, just do it! Don't let stupid gender stereotypes get in the way.

I also have to ask about injuries, has she had any?! - I've had a lot of injuries in the 10 years riding dh, but no big ones and no broken bones. Funny thing is that the first time I tried bmx racing (it was in last autumn), I broke my collarbone and ribs in the first race practice. Worst dh injury would be a torn rotator cuff in the shoulder and torn thumb ligaments, Katja shares with me.

Oh no, sounds pretty dangerous to me. Well, let's all have a look at one of Katja's videos. Hopefully it doesn't scare us all off.

...to Be Continued

...to be continued - yeah, right?!

Some of my favourite tv series*) (NCIS, Criminal Minds, CSI: Las Vegas) are back on tv. Nice. But what irritates me the most is that usually season premieres start with "crash, boom, bang!" when they "are continued", and I have no clue of what happened before in the season finale like a light year ago. I mean it's obvious they want to put action in the season premiere but, how the hell, am I supposed to remember what happened like last May?

Let me give you an example:
I was watching CSI: Las Vegas last Wednesday. It was a season premiere and started with a short flashback and went right in to the action. I watched it for about an hour and really didn't feel comfortable. I couldn't remember where it ended in, let's say, May, and it totally ruined my night. I couldn't concentrate on the episode but was trying to re-fresh my memory. It left me confused instead of excited - yay, CSI: Las Vegas is back on tv...

I'm not going to google just to find out what happened in CSI: Las Vegas (or NCIS, Criminal Minds) 4 months ago. By doing that I will definitely ruin my whole tv watching experience by finding out what's going to happen next. That's my luck, and shit happens! **)

Siis, prkl!
Tätä tapahtuu aivan liian usein!
Innosta piukeana käännän telkkarin "parhaaseen katseluaikaan" kanavalle, jolla on alkamassa jokin suosikkisarjoistani - kesän mittaisen tauon jälkeen. Käden ulottuvilla on lasi mehua ja voikkari... Ja sitten: se alkaa!

- Mitä helvettiä! huudan mielessäni. - Keitä nää ihmiset on, mitä siellä tapahtuu? kysyn itseltäni.
Epätoivoisesti hapuilen käsiini kaukosäätimen ja käännän ohjelmatiedot päälle:

Karman laki. Uusi kausi alkaa. D.B. Russell ryhmineen tekee kaikkensa, jotta hänen siepattu lapsenlapsensa saataisiin turvallisesti takaisin. Myös Nick joutuu tekemään tärkeitä päätöksiä. 

Ja päässä lyö tyhjää...
Tänään illalla aion taas jatkaa rikoksiani Las Vegasin porukan kanssa. Enkä muuten muista, mitä siinä viime viikkoisessakaan jaksossa tapahtui. Paitsi sen, että siinä oli Elizabeth Shue. <3 ***)
http://apinkglove.blogspot.fi/2013/08/cocktail.html

*) not too many to choose from now-a-days
**) Does this only happen to people like me?!
***) Editorial note (a couple of hours later): No Crime Scene Investigation tonight but next Wednesday. Just my luck.

City Lights

So, this is pretty much all I can see. City lights and darkness.

Dog Sitting

Don't tell mama...

Quality Time

Guess what?!
Today I'll be dog-sitting mr. Ukko, my nephew.
His parents are leaving for Helsinki so I get to spend some quality time with his highness, mr. Ukko.
I can't wait.

This song literally takes me back in time, particularly in Upsala, Sweden. That's when I got to know some of my best friends, friends for a life time.

"Credit cards in place of distress

Go live your life on the Internet

That's what this is

Conspiracies and mysteries

Science-fiction make-believe

My kind's misery."

3 September, 2013

We have come to an end.
It's officially here: autumn, and it sucks (a lot).

PS Don't blame me for your ear worm.

Sky Ferreira

This pic caught my full attention. I love it!
I guess it's that bad girl good girl thing that I still find intriguing. And she looks - oh - so pretty!
I'm definitely one of those bad girls.

She is Sky Ferreira, an American singer, songwriter, model, and actress.
Megadeth, on the other hand, is an American heavy metal band from Los Angeles, California, that was formed in 1983 by Dave Mustaine and David Ellefson.