30. huhtikuuta 2014

tbt (1.5.2014)

It's me and mr. Ukko two years ago - sitting on a pier. It's Labour Day, and I seem to be enjoying a cold beer. What do you think about my shades? LOVE!

Happy Labour Day!

24. huhtikuuta 2014

tbt (24.4.2014)

Me drinking a Cosmopolitan, yuck!
I was sitting in t h a t bar shown on Sex and the City, Aidan's bar.
We were shopping and sightseeing in New York City, me and my friend Kathrin, a couple of years ago. I love the city!

23. huhtikuuta 2014

My Day, Today

I was asked to share my week (excluding weekend) on Facebook.
I decided to share it here, as well.

These photos represent my Wednesday 23 April, 2014.
The photos refer to work, horseback riding (socks), knitting (I've got some ambitious dreams), late snack, and my new nail color.

19. huhtikuuta 2014

Yks suhde: I luku

Ku se suhde loppu, jäi paljo kysymyksiä. 

Mä en tienny, mistä suunnasta mä olisin alkanu etsiä vastauksia niihin mun kysymyksiin. Mä en oikein ees tienny, mitä mä halusin tietää. Vastauksia johonki. Ja se kummitteli mun mieles. 

Välillä se tuska oli niin käsin kosketeltavaa, et musta tuntu, et mä sain siitä tuskasta kii. Sit, ku mä sain siitä kii, mä puristin sitä hengiltä. Siitä suhteen päättymisestä alko matka, joka vei mut syvemmälle siihen mun suhteeseen, ku mä olin ikinä ollu. Sen suhteen päättymisen seurauksena mä tutustuin Laastariin. Laastariksi sitä meidän suhteessa kutsuttiin silloin, ku meillä oli vielä suhde. 

Mut se Laastari oli ollu mun elämäs paljon kauemmin kuin mä olin koskaan edes uskaltanu ajatella.

Kirje Laastarille: 

”Me ei tunneta. Olet joskus ehkä kuullut minusta.
Meillä on yhteistä historiaa. Olisin jo aikaisemmin halunnut kirjoittaa sinulle, kun olin keskellä sitä sinun ja meidän yhteisen tutun tarinaa. Tai, siis... En tuolloin tiennyt sinusta mitään, mekin nähtiin pikaisesti, kun hän haki minut junalta. 

No, nyt sanon: anteeksi! Hän taisi pettää sinun luottamuksesi muutaman kerran. Minun ainoastaan kerran, kunnolla. En tiedä, sattuuko sinuun puhua hänestä. Onko hän pystynyt pyytämään anteeksi tekojaan, sinulta? En tiedä, miksi koin tärkeäksi viestiä sinulle. Ehkä siksi, kun huomaan, etten pääse hänestä itse eroon. 

Hänen haamunsa kummittelee nurkissani, hänen haamunsa muistuttaa olemassa olostaan. Hänen haamunsa on sellainen, joka tekee minut surulliseksi. Mutta toivottavasti et saanut yhtä syytä lisää vihata minua. 

En halua vääntää veistä haavassa tai muutakaan.”

16. huhtikuuta 2014

tbt (17.4.2014)

Summer of '11.
A very special day in my life.
A very special year of my life.


"Juliet, when we made love you used to cry
You said I love you like the stars above, I'll love you till I die
And there's a place for us, you know the movie song
When you gonna realise it was just that the time was wrong, Juliet?"
Dire Straits: Romeo and Juliet

12. huhtikuuta 2014

Eilisen monologi

Pidin eilen esitelmän Tampereen Mielenterveysyhdistyksen (Taimi ry) kahvilatilassa lähihoitajaopiskelijoille. Pidin esitelmän itsestäni.

Pari minuuttia vaille puoli yksi porhallan tukka hulmuten ja kouluraippa repussa keikkuen kohti Koulukadulla sijaitsevaa kahvilaa. Puhelin soi. Taimin koordinaattori Ritva soittelee muistuttaakseen kohta alkavasta esitelmästä. - Joo, mä oon tulos, kohta liikennevaloissa. Meni pitkäksi tallilla.

Kahvilassa minua odottaa pari-kolmekymmentä silmäparia. Kahvilaan tupsahtaessani luon silmäyksen minua tuijottaviin silmäpareihin ja pahoittelen myöhästymistäni (hyvästä syystä). Sitten aloitan. Ja jatkan, ja jatkan. Olen unohtanut ne minua tuijottavat silmäparit. Kerron vain omaa tarinaani siitä, kuinka sairastuin vakavaan masennukseen. Kuinka en toivonut elämältäni enää mitään muuta kuin kuolemaa. Halusin vain kuolla.

Monologini lopussa kerron voivani tänä päivänä paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Enkä mielestäni edes liioittele. Tänä päivänä tuntuu, että olen löytämässä oman paikkani omassa elämässäni. Olen löytänyt sen rohkeuden toteuttaa omanlaistani elämää. Tänä päivänä pystyn jo paremmin ymmärtämään minulle tapahtuneita asioita, löytämään niistä sen suruisen nuoren tytön, joka ei halunnut olla vaivaksi... Se, että pystyn ymmärtämään tapahtunutta, ei tarkoita, että unohtaisin. Tai että antaisin anteeksi. Joku sanoo, että anteeksi antaminen on se rohkein voima, että se vapauttaa katkeruudesta. Olen omalta osaltani läpikäynyt asioita ja tapahtumia, hyväksynyt ne kykyjeni mukaan ja jatkanut elämässäni eteenpäin. Luulen, että he, joihin viittaan tässäkin anteeksiantamisesta puhuessani, tietävät yhtä hyvin kuin minä, mitä anteeksi saaminen merkitsee. Kykyä pyytää anteeksi.

Varttia vaille kaksi tulee ensimmäinen keskeytys: aikaa on varattu kahteen saakka, minkä jälkeen opiskelijat vapautuvat viikonlopun viettoon. Kysymyksiä? Minulta kysytään suhtautumisestani lääkehoitoon. Terveiseni opiskelijoille, jotka tulevat työssään näkemään masentuneita ihmisiä? Kun minulta kysytään, olisinko toivonut, että vanhempani tai läheiseni olisivat aikaisemmin huomanneet lääkeriippuvuuteni ja sairastumiseni, vedän syvään henkeä. - En tiedä, vastaan.

Perustelen vastaustani asettumalla vanhempieni ja läheisteni asemaan. Miltä heistä on mahtanut tuntua, kun heille on selvinnyt pitkään jatkunut lääkeriippuvuuteni ja sairastumiseni? Miksi he syyllistävät itseään yhä uudelleen siitä, etteivät huomanneet elämäni suistumista raiteiltaan? Vai huomasivatko he mutta vain sulkivat silmänsä? Annanko sitten anteeksi vanhemmilleni ja niille läheisilleni, saatat kysyä. Heille minulla ei ole mitään anteeksi annettavaa.

10. huhtikuuta 2014

Älä mee


Sul on kauniit kasvot sul on terävä pää
punaiset hiukset ja sun silmistäs nään
etten oo ensimmäinen en joka pyytää sun mukaan
Ja mul on likanen paita ja liian vähän rahaa
Mä oon istunut niin kauan hei mul on aikaa
Jäisit kun mä pyydän mua kuuntelemaan

Siit on aivan liian kauan kun mä viimeksi pyysin jotain näin
Siit on aivan liian kauan kun mä viimeks näin noin kauniit kasvot mun edessäin
Mä tiedän sä oot menossa mut hetkeks aikaa istu ja kuuntele mua kun mä pyydän
Älä mee vielä älä mee hetkeks aikaa jää
Älä mee vielä älä mee hetkeks aikaa hetkeks aikaa jää

Näätkö levottomat kasvot jotka harhailevat
Pienet yksinäiset sielut jotka odottaa että tulis joku helvetin ihme ja korjais ne mukaan
Tääl on liian monta kättä ilman taluttajaa
Tääl on liian monta suuta ilman sanottavaa
Mikä se mitä sä sanot vaan miten kauniiksi kaikki puetaan

Mä oon leikkinyt niin kauan mä tahtoisin viimein jo lopettaa
Mä oon liian monta kertaa herännyt kun valheet alkaa suupielistä taas valumaan
Mä tiedän sä oot menossa mut hetkeks aikaa istu ja kuuntele mua kun mä pyydän
Älä mee vielä älä mee hetkeks aikaa jää
Älä mee vielä älä mee hetkeks aikaa hetkeks aikaa jää

Tää ei oo sattumaa tää on kohtaloo tää on kaikki tässä nyt
Sä oot ainoo nainen jota oon etsinyt ja pelännyt
Jäisit kun mä pyydän mua kuuntelemaan
Sä voit nauraa läpi päivät sä voit huutaa läpi yön
Sä teet niin kuin sä tahdot jonkun kädestä sä syöt
Ei mitä kaipaat vaan mitä tarjotaan

Siit on aivan liian kauan kun mä viimeksi pyysin jotain näin
Siit on aivan liian kauan kun mä viimeks näin noin kauniit kasvot mun edessäin
Mä tiedän sä oot menossa mut hetkeks aikaa istu ja kuuntele mua kun mä pyydän
Älä mee vielä älä mee hetkeks aikaa jää
Älä mee vielä älä mee hetkeks aikaa hetkeks aikaa jää

Sir Elwoodin hiljaiset värit: Älä mee

9. huhtikuuta 2014

tbt (10.4.2014)

It's me and my girls in 2003.
As you can see we are having a blast at bowling (just by having a look at our shoes). I still kinda remember that night. It was freezing when we walked home (Noora's place). We had the best parties at Noora's, didn't we?

I still keep in touch with some of the girls. 
Looking forward to seeing you at Noora's on Saturday...

Girls bowlin'. You find me 3rd from the left.

7. huhtikuuta 2014

My New Tatt

I got my third tatt this morning.
I've been wanting one for quite some time. But, you know, being tatted hurts. I know they say it doesn't but it does. I already got tatts on my wrists and today I got one on my neck. Getting ink on my neck took about an hour, and, yeah, it did hurt.

Here you can see a pic before. And it's all you'll be getting.
PS don't tell my momma.
PSS thanks Riku @Putka Tattoo!

2. huhtikuuta 2014

tbt (3.4.2014)

Paapallani oli heppoja. Hän kuoli 1950-luvulla, joten en ole häntä koskaan tavannut. Olen kuitenkin löytänyt hänen Hevosmies-kalenterinsa, lehtensä sekä joitakin hevosaiheisia valokuvia. Valokuvista selviää, että osa hänen hevosistaan oli ravihevosia - en tiedä, miten harvinaista se oli noihin aikoihin.


Kuvan taakse on kirjoitettu:


Hippoksen hevostietojärjestelmästä selviää, että Liitos oli vuonna 1952 syntynyt punarautias tamma, joka sai kaksi jälkeläistä (Nunna ja Laitos). Luulen tietäväni, keneltä olen perinyt tämän ihanan hulluuden, heppahulluuden!

NimiVuosiSp.Rek.nroIsäSt.1.2.3.Vs.A-enn.Tas-enn.
1Nunna1957T503277Paavi00000,00 €56,0ke 
2Laitos1963RLake56333904,00 €38,8aly41,1ly

Muutama sana markkinoinnista #kekäle

Tiäks sen tunteen, kun lähdet jahtaamaan sitä Canada Goosea? Sitä tunnetta, kun olet mainoksesta lukenut, että "kaikista normaalihin...