18. tammikuuta 2012

Annoin ääneni, ojensin käteni


Tiistaina annoin ääneni.
Keskiviikkona ojensin käteni.

Äänestyksen kulusta ei ole kovasti kerrottavaa. Numero äänestyslipukkeeseen (kynäkin toimi!), äänestyslipuke kuoreen (miksi ne kuoret ovat muuten sellaisia paskanruskean värisiä?), kuori kiinni liimapuikolla (uutisissa oli juuri kerrottu virheellisistä vaalikuorista, jossa ei sylki pidä). Henkilötietojen tarkastus, kuittaus ja kotiin.

Maatessani seuraavana päivä punaisella sohvalla käsi ojossa – jännitti. Joskus se neula on pistetty huonosti (ja SE sattuu!), joskus verenluovutus on tapahtunut ennätysvauhtia... Tällä kertaa neulan pisto sattui (vähän) ja luulin luovutuksen jo alkaneen, kun terveydenhoitaja yhtäkkiä keskeyttikin toimenpiteen.

- Sulle on tulossa tähän kyynärtaipeeseen tosi iso mustelma johtuen siitä, että neulan päälle on muodostumassa verihyytymää. Me voitaisiin jatkaa tätä luovutusta ja katsoa, saadaanko se veripussi täyteen. Mutta todennäköisesti se verentulo kuitenkin hiljenee, jolloin se joudutaan kuitenkin keskeyttämään. Pal- jonko sä painat?
- Mitä?! En mä nyt aivan kamalasti tätä rullaa painanut…
- Ei, kun paljonko sä painat?
- Emmä tiä, 55 kiloa. Miten niin?
- Verenluovutusta olisi voitu jatkaa toisesta kädestä, mutta koska sä painat alle 65 kiloa, niin me ei saada jatkaa tätä verenluovusta. Pidä tämä side neljä tuntia pistokohdassa ja sen jälkeen hiero siihen tätä voidetta. Siihen pistokohtaan tulee iso mustelma, mutta tämän voiteen pitäisi ehkäistä sitä vähän. Uudestaan voit tulla luovuttamaan sitten, kun mustelma on hävinnyt kokonaan. Voit ottaa sieltä vielä kahvia (yök!) ja pullaa. Lähdin kotiin.

1 kommentti:

  1. Ootpa reipas kun käyt luovuttamassa verta! Ehkä mäkin uskallan tänä vuonna kun muutun muutenkin aikuiseksi ja alan käyttämään hajuvettä ja yhtä korkokenkää. p.s. se toimii sittenkin!

    VastaaPoista