12. tammikuuta 2012

Sukii ja lumpui (made by Me)


Väsäsin viime talvena muutaman parin villasukkia.
Taidan toki hieman aliarvioida kutomista ja sen vaikeutta kuvaamalla sitä ”väsäämiseksi”. No, katso kuvat!

Kantapään tekeminen oli ongelmallista. Ensimmäisellä kerralla se tuli nilkkaan. Toisella kerralla…nilkkaan. Kolmannella kerralla äitini totesi ”minun olevan maailman tyhmin tyttölapsi, eikä minun tulisi enää jatkaa tämän harrastuksen parissa”. Sain kuitenkin sen ensimmäisen sukkani valmiiksi – ja toisen! Kolmas ja neljäs sukka(pari) tulivatkin kuin vanhalta tekijältä – käyttäisin peräti kuvausta ”kuin liukuhihnalta”. Pystyin jopa toisinaan kuulemaan radiosta kantautuvan musiikin – eikä keskittymiseni herpaantunut!

Tuona talvena kudoin viisi sukkaparia. Sukista jokainen on uniikki. Hankaloittaakseni uuden harrastukseni aloittamista pätkin lankakerät ensialkuun pieniksi pätkiksi, ”jotta sukiis o tarpeeksi raitoja”. Voin, näin jälkiviisaana, kertoa, että se kaikki lankojen päättely oli viedä hermot. Koska ”tuon kauniin runsaslumisen” talven anti lämmittää edelleen palelevia jalkojani, en aio viritellä hermojani saati kutimiani enää tänä talvena. Ja luulen, ettei tämä maailman tyhmin tyttölapsi muista edelleenkään sen kantapään tekemistä (tai kavennuksia) (tai ihan mitä vain). 

 
Varoituksen sana: kutominen on koukuttavaa!

Kuvien perusteella jokainen tehköön omat päätelmänsä.
Sukat á la apinkglove, rasat kutoi äiti. (Nämä äidin kutomat rasat ovat olleet hieman tavallista kovemmalla kulutuksella, mistä villainen ulkonäkö. Malli on kuulemma ikiaikainen kurikkalainen malli!)

I started knitting last winter. I didn’t have like anything else to do. After all that hard work (and knitting) I was finally a very proud owner of a pair of woolen socks. Of course it took me quite few many hours to finish just one sock... And, at one point my mom told me that I was like the most stupid little girl that she knows, and that I shouldn’t continue with my new hobby. (She’s mean, isn’t she?)  I guess she was just trying not to loose her nerves...

After all that hard work I now have five pairs of (beautiful) woolen socks. I will not keep up with my new hobby this winter. Not only addictive but it is also very time-demanding. Like, let me say, last winter I just couldn’t put my knitting aside... So, as you already might’ve guessed, after five pairs of woolen socks it was finally spring.

Now, you can have a look at what I’ve accomplished (vs. creations Made by My Mom).

1 kommentti:

  1. Mä yritin tänä vuonna aloittaa kutomisen ja tein sellasta putkikauluria norjalaiskuviolla, sitten vein sen kotiin äidille näytille ja se sanoi että "Tässä on kierre. Tämä täytyy purkaa." Sitten se purki sen ja teki siitä kaksi hienoa pipoa ja yhden ruman. Tarina on hyvin traagillinen!

    VastaaPoista