6. tammikuuta 2012

Taskunauris ja sen perät _ Pocket Watch

Yksi jalokivistäni on ehdottomasti perimäni taskunauris, jonka perät on tehty ihmisen hiuksista. Kuullessani ensimmäisen kerran ihmisen hiuksista tehdyistä kellonperistä näin mielessäni valokuvia natsiajan juutalaisleireistä. Näissä kuvissa oli kasoittain silmälaseja, matkalaukkuja, tekoniveliä ja niitä hiuksia…

Tarkemmin aiheeseen tutustuttuani minulle selvisi, että kellonperä on ollut muinoin eräänlainen miesten koru. Tätä korua pidettiin vastaantulijoiden nähtävillä ja se koristeltiin usein erilaisin merkein tai kaiverruksin. Koristelu ilmaisi isänmaallisuutta, maakuntasidosta tai aatteellista näkemystä. Suomessa riipusperät olivat yleisimpiä 1930- ja 1940-luvuilla. (lähde: kellomuseo.kutomonportti.fi/kerrankuussa2010.html)

Ihmisen hiuksista tehtyihin kellonperiin on käytetty elävän tai vainajan hiuksia eri tavoin punomalla tai alustalle liimaamalla. Vielä 1930-luvulla saattoi sulhasmies saada morsiamen omista hiuksistaan punomat kellonperät… Hiuskorujen punojat käyttivät korujen tekoon mielellään pohjoismaisten naisten hiuksia, sillä nämä hiukset sopivat mainiosti punontaan pohjoismaisen hiuslaadun ollessa pehmeää ja taipuisaa. (lähde: Parkkinen, A. 2009. Hiuskorut - Historia ja konservointi tekstiilikonservaattorin näkökulmasta. Opinnäytetyö.)

Todellakin… Todettakoon, että tämän pohjoismaalaisen naisen hiukset ovat ehtyvää (vai sittenkin eheytyvää…) luonnonvaraa – vaikkakin pehmeää ja erityisen taipuvaa.


My title “Taskunauris ja sen perät” can also be translated “Pocket turnip and its butt”. Funny, eh…

One time I had this fine party to attend. And, of course, I had nothing to wear. I was going through my closet and only found a black dress from the 60s. Since it was, like, my only option I decided to wear it. My mom freaked out. In her opinion I looked like I was attending a funeral. So, she gave me this pocket watch to wear as a fine jewellery. I had a blast at the party.

The very next day I had a closer look at (my!) pocket watch and realised its strings were made of human hair. Oh dear, I thought. Too bad my mom didn’t know anything about the history of the pocket watch, and couldn’t tell me whose hair it was. My grandma had black hair... Later I learned that these kind of pocket watches were “men’s jewellery”, used until the early 1940s in Finland. Even in the 1930s strings were braided by brides. These strings were then attached to pocket watches, and given to fiancés. Nordic hair was widely used because of its soft and curly quality. Do you think dreadlocks are today’s “men’s (or) women’s jewellery”? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti