Tiistaina annoin ääneni.
Keskiviikkona ojensin käteni.
Äänestyksen kulusta ei ole kovasti kerrottavaa. Numero
äänestyslipukkeeseen (kynäkin toimi!), äänestyslipuke kuoreen (miksi ne kuoret ovat muuten sellaisia paskanruskean värisiä?), kuori kiinni
liimapuikolla (uutisissa oli juuri kerrottu virheellisistä vaalikuorista,
jossa ei sylki pidä). Henkilötietojen tarkastus, kuittaus ja kotiin.
Maatessani seuraavana päivä punaisella sohvalla käsi ojossa
– jännitti. Joskus se neula on pistetty huonosti (ja SE sattuu!), joskus
verenluovutus on tapahtunut ennätysvauhtia... Tällä kertaa neulan pisto sattui
(vähän) ja luulin luovutuksen jo alkaneen, kun terveydenhoitaja yhtäkkiä
keskeyttikin toimenpiteen.
- Sulle on tulossa tähän kyynärtaipeeseen tosi iso mustelma
johtuen siitä, että neulan päälle on muodostumassa verihyytymää. Me voitaisiin
jatkaa tätä luovutusta ja katsoa, saadaanko se veripussi täyteen. Mutta todennäköisesti
se verentulo kuitenkin hiljenee, jolloin se joudutaan kuitenkin keskeyttämään. Pal- jonko sä painat?
- Mitä?! En mä nyt aivan kamalasti tätä rullaa painanut…
- Ei, kun paljonko sä painat?
- Emmä tiä, 55
kiloa. Miten niin?
- Verenluovutusta olisi voitu jatkaa toisesta kädestä, mutta
koska sä painat alle 65
kiloa, niin me ei saada jatkaa tätä verenluovusta. Pidä
tämä side neljä tuntia pistokohdassa ja sen jälkeen hiero siihen tätä voidetta.
Siihen pistokohtaan tulee iso mustelma, mutta tämän voiteen pitäisi ehkäistä
sitä vähän. Uudestaan voit tulla luovuttamaan sitten, kun mustelma on hävinnyt
kokonaan. Voit ottaa sieltä vielä kahvia (yök!) ja pullaa. Lähdin kotiin. 
