Luin joskus, jostakin, että Suomen tämän hetken suosituin miesartisti, Cheek, sai artistinimensä jo kouluaikana pyöreiden poskiensa vuoksi. Tästä tuli mieleen oma ala-asteaikani, jolloin minua kiusattiin pyöreiden poskieni vuoksi. Ja pyöreän pääni.
Erityisesti muistan sen kerran käsityöluokassa, kun istuttiin likkojen kanssa tekemässä niitä käsitöitä. Pari minua vuotta vanhempaa likkaa alkoi nimitellä minua poskieni pyöreyden vuoksi - "Jossu-possu". Tietysti pahoitin tästä mieleni "äläitkeäläitkeäläitkeäläitkenyt". Tulin kuitenkin myöhemmin maininneeksi tästä hyvälle, minua muutaman vuoden vanhemmalle ystävälleni; ystävälle, joka aloitteli mallintöitä. Ja, aivan oikein, hänelläkin oli pyöreät posket (ja pyöreä pää). Hänen lohduttavien sanojen rohkaisemana uskaltauduin puolustamaan itseäni. Ja taisin kai keksiä ilkeätä sanottavaa näistä minua kiusaavista likoista. Ja taisin kai sanoakin sen heille sen samaisen kässyluokan pöydän ääressä.
Jos näette Cheekiä, kysykää niistä poskista. Miten Jare suhtautui tähän "artistinimeensä" silloin kouluaikana?
(Ai, ni, tekstin otsikko on mukaeltu "Minä Tarzan, sinä Jane".)
(Ai, ni, turhaan yritätte enää keksiä mitään uutta sanottavaa näistä poskistani. Mitä sitten, vaikka saisinkin jälkkäriä ja joutuisin opettajan puhutteluun? Poskille saatte, kaikki!)
Yours truly,
