tbt (12.3.2015)

With this I want to thank mr. Bruuttus for changing my life forever. You are one special horse, you are.

"All I pay my psychiatrist is the cost of feed and hay, and he'll listen to me any day."

If not us, who? If not now, when?

I love this sharp looking fellow to the Moon and back. #bruuttus

Viiliksiä heppaalun tiimoolta (san. J. Ania, säv. J. Karjalainen)

Mä pirahrin perjantaina Rupsukan seliästä. Rupsukalla oli meno mieles. Sanootin Jii Karialaasen "Viimeinen laulu" mun tunnelmihin sopivaks. Mut toi kuva o eiliseltä, ku me kiirettihin esteeren yli. Mut vähä viiliksiä aallonharialta - ja sit alas. Som paree laittaa laulu pyöriin (ja laulaa - korkialta ja kovaa)!

Ihanalle Veeralle iso rutistus kuvista!

Mä kierrän ympäri maneesin / kera Rupsukan / vaikka eilen taas / viimeksi uhosin

Tää on viimeinen laukka / jonka karautan / pistän hepan talliin / suljen tallin oven / ja lopetan

Korkealta ja kovaa / kuin viimeistä päivää / en tahdo lopettaa / tänä iltana

Mut tää on viimeinen laukka / jonka karautan / pistän hepan talliin / suljen tallin oven / ja lopetan
Kun tehty on rata / jää vain puomit paikoilleen / porkkanan Rupsukalle annan / ja taputukset
Mut tää on viimeinen laukka / jonka karautan / pistän hepan talliin / suljen tallin oven / ja lopetan
Säv: J. Karjalainen

San: J. Ania

Ihanaa joulun odotusta!

Yritin ottaa meistä Rupsukan kanssa kaverikuvan. #wefie

Siitä ei tullut y h t ä ä n mitään. Rupsukka halusi töniä ja pökkiä turvallaan. Hän halusi myös maistaa ratsastuskypäräni laella sojottavaa nappia. Hän halusi hiplata tukkaani ja helliä turvallaan poskiani. 

Aikani ähkittyäni pyysin Leenaa avukseni. En tiedä, oliko sekään niin hyvä idea. (Ja näiden kuvien ottamiseen käytettiin #htc #one #m8.)

Ihanaa joulun odotusta joka tapauksessa meiltä kahdelta!

With these shots I wish my family and friends abroad a Merry Christmas!
I was trying to capture some serious #wefie. This is the outcome.

ps since I have fans in Russia I'd love to wish you all Merry Christmas in Russian. I can only write my name in Russian so this is what I found on the Internet. Does it make any sense?
Счастливого Нового Года и Рождества!

Hän kuuntelee

tbt (11.9.2014)

We won our first rosette - me and Bruuttus!

O M G, that was scary! I can still remember my first time on competing in show jumping. 

I was all sweating and just trying to remember where I was supposed to be navigating...

Man, it was scary!

tbt (17.7.2014)

It's Bruuttus and me.

Horses changed my life - for good! When I was a kid all I could think of was horses. I didn't start horseback riding then but two years ago. Now, I couldn't live my life without having these beautiful animals in my life. It's pure love!

I Had a Meeting with My Shrink (One of Them) This Morning...

No need for words

"Sä voit tehdä ihan mitä tahdot

Kulta, sanoo mitä huvittaa
Sä voit aina pysyy mun kainalossa
Tai aamulla mut unohtaa

Enkä mä jää perääs ruikuttaa."

Tehosekoitin:

Tänä yönä sä kuulut mulle

Tuulispään jäähyväiset

 Alla oleva kirjoitukseni julkaistiin juuri ilmestyneessä Kipunoita-lehdessä (4/2013) otsikolla "Tuulispään jäähyväiset".

”Tuulispää tuli taloon” kuului edellisen Kipunoidan minua koskevan Tuttu Taimista -esittelyn otsikko. Vaikka jutun tekemisestä ei ole aikaa kuin muutama kuukausi, on Tuulispään elämään puhaltanut länsituuli tuoden mukanaan sekä uusia alkuja että luopumisen tuskaa.

Tuulispää tuli taloon -juttu päättyi seuraavasti: ”Sairaus en ole minä; minä yrittää vain kirjoittaa sairastumisen osaksi omaa elämänhistoriaansa ja jatkaa uteliaana kohti uusia elämän seikkailuja.” Ja näin on todellakin tapahtunut. Kesän aikana alkanut parantuminen ja eheytyminen on edennyt pisteeseen, jossa neljä vuotta kestänyt huoneistoremontti on päässyt sellaiseen vauhtiin, että valmistakin on jo lupa odottaa.

Tuulispää on hakeutunut ystävien pariin niiden vuosien jälkeen, kun oli vain Tuulispää ja masennus. Puhe pulppuaa niin vilkkaasti, että osa suunnitelmista on kirjattava ylös, ettei tuuli vie sanoja mukanaan. Tulevaisuus on haaveita - ja ennen kaikkea haaveiden toteuttamista.

Vapaa-ajan on kaapannut ratsastus! Oih, miten Tuulispää onkaan kaivannut hevosia sitten teinityttövuosiensa, jolloin heppailu sai väistyä opiskelun ja muun elämän tieltä. Lisäksi liikunta ja entisöiminen vievät yhä enemmän Tuulispään aikaa (ja tuovat yhä enemmän sisältöä elämään). Unohtamatta niitä Tuulispään ystäviä ja läheisiäkään...

Tuulispään on nyt aika lausua jäähyväiset heille, joihin hän tutustui Ruusan Kahvilassa, vertaisryhmissä ja olkkarissa. Hän on pohjustanut mielessään tätä päätöstä jo hyvin pitkään; yrittänyt perustella itselleen halua palata siihen ”omaan elämään”, joka jäi kesken hänen sairastuttuaan, mutta jota hän huomaa kaipaavansa yhä enemmän.

Nämä jäähyväiset eivät ole sellaiset, joissa joku kuolee vaan sellaiset, joissa Tuulispää kertoo jatkavansa uteliaana kohti elämän uusia seikkailuja. Tästä johtuen et enää näe Tuulispäätä olohuoneen kahvittarena vaan satunnaisesti vertaisjäsenenä teekupin äärellä kuulumisia vaihtaen. Näin siksi, että Tuulispää on ihminen, joka lähtee mukaan täysillä. Ja koska Tuulispää ei enää voi täysillä sitoutua kahvittarena toimimiseen, jättää hän paikkansa sellaiselle, jonka hän toivoo saavan edes yhtä paljon vertaisohjaajana toimimisesta kuin hän itse on saanut.

Tuulispää siteeraa hänelle niin tärkeää Pikku Prinssiä:

"Katsellessasi öistä tähtitaivasta tuntuu sinusta, kuin kaikki tähdet nauraisivat,

koska minä asun eräässä niistä, koska minä nauran eräässä niistä."

Antoine de Saint-Exupéry

Lopuksi haluaisin käyttää tämän tilan ja tilanteen hyväkseni ja muistuttaa, että me mielenterveyskuntoutujat emme kaipaa sääliä vaan tasavertaisuuteen perustuvaa kohtelua. Diagnoosimme ei myöskään tartu kanssakäymisessä teidän ”terveiden” kanssa. Vai mitä olette mieltä, isä, äiti, Marika, Olli, JP? Lisäksi haluaisin vielä tähdentää, että mielenterveysongelmista paranee - tai ainakin niitä voidaan hoitaa muun muassa oikeanlaisella lääkityksellä. Älä siis minut nähdessäsi ensimmäisenä mieti, sairastunko uudelleen. Yhtä hyvin minä voisin sinut nähdessäni ajatella, sairastutko sinäkin?

Nähdään,
Johanna

Juttua kuvitti kuva minusta ja hra Bruuttuksesta valmistautumassa kesän heppatunnille.

hra Bruuttukselle

Päätin omistaa tämän kirjoitukseni maailman parhaalle samettiturvalle, Bruuttukselle! Tai hra Bruuttukselle kuten häntä kutsun. :) Jäin tänään tallilta kotiin tullessani miettimään aikaisemmin käymääni keskustelua. Siinä keskustelussa kerroin, miten tärkeäksi Bruuttus on minulle tullut. En kuitenkaan uskaltanut käyttää hänestä ystävä-sanaa - vaikka rakas ystävähän hän, hra Bruuttus, minulle on.

Minulle ratsastamisessa on kyse paljon muustakin kuin satulaan nousemisesta ja suorituksista kuten varmasti monelle muullekin heppatytölle tai -pojalle. Tänäänkin aamulla, kun menin moikkaamaan Bruuttusta, hän hörähteli minut nähdessään. Silittelin ja halailin häntä hetken karsinassa ennen kuin laitoin riimun päähän ja vein hänet "pesariin" harjattavaksi. Ja taas ratsastustunnin jälkeen sama kuvio toisinpäin. Kotiin lähtiessäni oli sydän pakahtua - sellaisen tunteen hra Bruuttus saa minussa aikaan.

Kuvaustilanne on hieman lavastettu, jotta mahduimme molemmat kuvaan. Tai ehkä se on just sitä, miltä se näyttää: alamaiselle on myönnetty audienssi.

My Two Shrinks

I never thought that my personal shrink would stand on four legs, have a tail and love carrots. Nor that he barks, drawls, and loves to cuddle with me. But it's true. They, both of them, saved my life. And will be my trusted animal friends till death do us part.

Thank you, mr. Bruuttus, thank you, mr. Ukko - my trusted animal friends!

When I'm with you, are you somewhere else?

Am I gettin' thru or do you please yourself?

When you wake up, will you walk out?