Hyvin usein ihmisen ollessa tällaisten edellä mainittujen asioiden keskellä huomaa hän ystävä- ja kaveripiirissään outoa liikehdintää. Mikä saa ne vuosien aikaiset kaverit, tuttavat ja ystävät tällaiseen "outoon liikehdintään", ihminen miettii. Onko se kateutta? Vai onko se pelkoa? Vai onko se kateuden sävyttämää pelkoa - joku on sairastunut? Vai onko se pelon sävyttämää kateutta - joku uskaltaa toteuttaa toiveitaan? Vai onko se kateutta ja pelkoa - jonkun ihmissuhde on päättynyt, ja nyt on valittava puolensa?
Omien pohdintojeni perusteella uskallan väittää, että on ihmisiä (jokaisen kaveri-, tuttava- ja ystäväpiireissä, jopa Facebookissa), jotka valitsevat aina ja ehdottomasti puolensa. Tiedätkö, aina pitää olla jonkun puolella, kantaa jonkun toisen lippua? Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä edellä mainittua käyttäytymistä: Omalla kohdallani olen valitettavasti joutunut huomaamaan, että "tunnen" ihmisiä, jotka ovat kääntyneet minua vastaan asettumalla jonkun toisen puolelle, koska niinhän se todellisuudessa menee. Kun olet asettunut jonkun puolelle, käännät samalla selkäsi sille toiselle. Se on tietoinen valinta, jonka ihminen tekee tietoisesti. Tai näin ainakin toivon. Toivon, ettei kukaan ole niin vietävissä...
Mutta tiedätkö mitä? Jos minulta kysytään, niin minulle on yhdentekevää, kuka joukoissani seisoo. Niin kauan kuin tiedän toimineeni oikein muulla ei ole merkitystä. Ja se merkitsee enemmän kuin mikään muu - edes sinä! Kannan lippuni itse ja voin hymyn kare huulillani todeta: so long suckers!
"Well some say life will beat you down
Break your heart, steal your crown
So I've started out, for God knows where
I guess I'll know when I get there."