My Friday Listening

My Friday listening is pretty much this! 

Have a listen and make up your mind, yay or nay?! I think you'll <3 it.

To the Moon

or Titanic?
People are fussing about the Moon.
I find the Moon boring. It's like I can see it up in the sky... It's like always there...

I might have asked you already but let's make it one more time:
if you were to choose would it be to the Moon or Titanic?

It's obvious to me: Titanic.
I think there have been more people to the Moon recently than to Titanic. And I don't understand why. I think Titanic is one of the most interesting places to ever visit. One of the reasons might just be so that there are not that many people who really have experienced Titanic today. I wonder why...

To me it seems so much easier reaching Titanic than the Moon. Well, hello! The Moon is, like,
385 000 kilometers away, and Titanic is just something like 4 000 kilometers deep in the ocean. And what's there on the Moon to look for? The Earth? Unlike the Moon Titanic provides us with a field of 8,0 km * 4,8 km containing hundreds of thousands of items, such as pieces of the ship, furniture and personal items. It's like a ghost town - and I like it!

If I ever want to see and feel Titanic I have to act fast. It's been estimated that within the next 50 years the hull and structure of Titanic will collapse entirely, eventually leaving only the more durable interior fittings of the ship intermingled with a pile of rust on the sea floor. And if you are ever to visit Titanic promise me not to leave your trash there. Titanic is becoming this huge landfill - just like the Moon. (sources: http://archive.archaeology.org/1205/features/titanic_shipwreck_jean_charcot_site_map.html, https://en.wikipedia.org/wiki/RMS_Titanic)

In Dedication to Robin Williams

This morning I read with great sadness that Robin Williams, the great actor, has passed away.

It is believed that he committed suicide due to depression and alcoholism that he had suffered for years. 

Robin Williams represents both Adrian Cronauer and Johan Keating to me - the roles he played in Good Morning, Vietnam, and Dead Poets Society - my favorite movies, and my favorite movie characters. I shall end this post by one of my favorite movie quotes. Hopefully it takes you back to that very special movie:

" I sound my barbaric yawp over the rooftops of the world".

Rest in Peace

Sparzanza (#southparktre, 6.6.2014)

So, my festival mood got started with Doom Unit.
Right after Doom Unit it was time to cherish some serious metal, in the name of Sparzanza.

Sparzanza comes from Sweden, and was founded in 1996. According to their official Facebook site
"Sparzanza is one of the Swedens best metal bands (---) and have toured all over Europe and released several albums that have made success". It's definitely one of my boy band crushes!

I just love the combo of a man and his Marshall.

Doom Unit (#southparktre, 6.6.2014)

My festival season got started this Friday.
I haven't gone to a festival in years which is pretty bummed. I mean I'm like one of those typical festival-goers who love seeing her (his) favorite bands plus becoming acquaint with to be favorites.
To be honest I did tell my friend to make (sic) me go if I get doubts (if I decide to stay home instead). It was just a precaution.
And I didn't stay at home.

My festival mood got started with Doom Unit. It's just pure Finnish heavy metal. Doom Unit was formed in 2008 in Tampere which makes it local. Doom Unit released its first studio album in 2009, it's called Cross the Line.

At one point of the gig Johan Carlsson from the Doom Unit's fellow Swedish heavy metal band Sparzanza played the bass.

Don't Hold Your Breath

I'm pissing in my pants while watching this.

And I totally forgot to hold my breath...

And I wouldn't do this from an airplane, either.

"Muston tuuul-luuuu urheiluhuuul-luuu..."

Hyvä Suomi!
Tänään hehkutetaan poikien lätkän mm-kultamitalia.
Tänään hehkutetaan miesten lentopallomaajoukkueen taivalta kohti mm-kisoja.
Hyvä Suomi!

Jäin kaipaamaan yhtä. Toivoisin voivani lisätä edelliseen listaan:

Tänään hehkutetaan mäkihypyn mäkiviikon menestystä.

On, toki, totta, että Anssi Koivurannan Innsbruckin-osakilpailuvoitto antaa jo aiheen juhlaan. Mutta niin kovasti toivoisin, että menestys ei jäisi aivan siihen. Että saisin syyn liimautua telkkarin ääreen Olympialaisten aikaan kannustaakseni Suomen mäkikotkat sekä henkilökohtaisiin että joukkuemenestykseen - kultaa Suomeen... Minulle mäkihyppy on ollut aina se suurin kiinnostuksen kohde talviurheilulajeista. Ja kenties mäkihyppy on henkilöitynyt kohdallani erityisesti Ari-Pekka Nikkolaan ja Janne Ahoseen, joista jälkimmäiselle toivon menestystä myös tuleviin Olympialaisiin.

Luulen, että monen muunkin urheilulajin kohdalla on kyse lajin henkilöitymisestä tiettyyn urheilijaan - ainakin minulla: Carl Lewis - pikajuoksu, Jukka Tammi - jääkiekko, omat serkkuni - pesäpallo, Daniel Larusso - karate...

Mammals

When I was a kid I loved reading. It didn't matter what it was I read it.
As early as I can remember there were for at least two groups of books that I loved the most:
horror and animals!

I loved everything Stephen King (even under his pseudonym Richard Bachman) wrote (except for The Dark Tower series). I got a brand new King every Christmas (- and a Guinness Book of Records)... But I also had a softer side to me: animals, and especially wild animals. I read everything about elephants, hyenas, gorillas...

When I saw this video I couldn't help but cry. Big tears, elephant tears. I think I'm an elephant myself. Never try and fool me - I'll remember it for as long as I shall live.  (Elephant brains are the size of over 5 kg (11 lb).

Just like my idol, Stephen King, I'm a huge fan of ac/dc. And I'm on the highway to hell. Thank you for asking!

My Not So Typical Saturday

In few hours I'll be heading to the stable - my Saturday riding.
But before doing that I want to make sure my hips are moving like in a disco back in the day (oops, I'm only 18 but who cares).

Now I want you to join me - and promise me to finish this!

Puppy Love

My nephew, mr. Ukko, means everything to me. He's everything and beyond.
Last night we hold precious little boxer puppies in our arms - the next best thing. Life is good!
Thank you, Janika!

DH - hallittua riskien ottamista

Olen ollut talkoolaisena alamäkipyöräilykisoissa jo useana vuonna. Välillä lippumiehenä, toisinaan lähettäjänä, useimmiten kuitenkin kanttiinissa sämpläreiden voitelun ja kahvinkeiton parissa. Tämä kesä ei ollut poikkeus, kesäkuun lopussa suunnattiin Tampereen Hervantaan seuraamaan alamäkipyöräilyn Suomen Cup:in osakilpailua. Nappasin osakilpailuvoittaja Katja Lähteisen jututettavakseni kisan jälkeen ja keksin pyytää häneltä tarkentavaa tietoa niin lajista kuin sen harrastamisestakin.

Henkilökuva: Katja Lähteinen

- lajin parissa noin 10 vuotta

- krediitit: 9 SM-kultaa, erinäisiä sijoituksia PM-kisoissa

- edustaa tamperelaista TaBC-seuraa

Katja kertoo harrastaneensa dh-pyöräilyä noin kymmenen vuoden ajan. Suomen-kisojen lisäksi hän on kiertänyt kisoja muun muassa Ruotsissa ja Norjassa. - Naisten taso on maailmalla kova, World Cup:issa ajavat ammattilaiset. Jos IXS European Cup- tai World Cup-kisoihin halajaa, tarvitaan siihen aikaa ja tietysti rahaa, Katja kertoo. - Jos ammattilaisuudesta haaveilee, Suomesta on lähdettävä isompiin mäkiin, hän lisää. 

Lajia sivusta seuranneena hirvittää katsoa, kun laskijat tulevat pyörillään alas lipokkaita polkuja, puunjuurien valtaamia kallioita ja varsinaisia pirunpeltoja. Välillä silmieni edessä on ajaja rysähtänyt puun ja kallion väliin, jolloin lajin vaatimat suojapanssarit ja kypärä ovat pelastaneet ajajan enimmiltä kolhuilta. - Loukkaantumisia on tullut paljon mutta ei kovin pahoja, Katja kertoo. - Pahin lienee repeytynyt kiertäjäkalvosin olkapäässä. Olin yksin reissussa Åressa, PM-kisoissa, ja ensimmäisellä kierroksella maaliin kiihdyttäessäni eturengas otti johonkin monttuun nurtsilla ja tulin hartia edellä maaliin. Pyörä kuosiin, jäitä hartiaan ja vedin toisenkin kierroksen, tuloksena 4. sija. Seuraavana aamuna, kun heräsin, käsi ei sitten enää noussutkaan paljon vyötärön tasoa ylemmäksi, mikä toi omat haasteensa ensin pukemiseen ja sitten autolla ajamiseen, varsinkin, kun Saab 900 alkoi kotimatkalla prakaamaan ja ei pyörinyt tyhjäkäynnillä ollenkaan, lisää Katja.

Ostin muutaman vuosi sitten alamäkipyörän, jolla on tullut ajettua lähinnä hiekka- ja asfalttiteitä. Tavallisella pyörällä ei mäkeen kannata lähteä. - Aloitella voi toki esimerkiksi ihan jäykkäperäisellä pyörällä, jossa on etujousitus, mutta pyörä kannattaa hommata asiantuntevalta kauppiaalta. Normipyörä on nopeasti entinen - ja siinä samalla voi olla kuskikin, Katja opastaa. 

Päätän haastattelun kysymykseen: pelottaako? - Yleisesti ottaen ei pelota, mutta aina löytyy jotain ajettavaa, jonka vetäminen pelottaa, varsinkin sen ensimmäisen kerran - esimerkiksi hankala droppi (jyrkänne; pudotus) tai hyppy kisaradalla, Katja selventää. - Tähän lajiin kuuluu tämän tyyppinen itsensä haastaminen ja ylittäminen. Sitten, kun sen pelon voittaa ja hoitaa homman, fiilikset on aika kovat. Dh on riskien ottamista, hän päättää.

Mikäli innostus lajia kohtaan heräsi, lisätietoa löytyy esimerkiksi http://www.mountainbike.fi/vauhtijaosto/uutiset/42-uutiset/115-alamaekipyoeraeily-on-kesaelaji. Pyöriä ja varusteita on vuokrattavissa muun muassa bikeparkeissa, joissa hissillä pääsee kätevästi rinteen ylös. Bikeparkin kaltaisissa paikoissa on mahdollisuus tutustua alamäkipyöräilyyn ilman suurempia välineinvestointeja - kenties jopa muutaman valvovan silmän alla...

I had a pleasure of meeting one of the most successful Finnish lady downhill riders, Katja Lähteinen, this summer. Of course I had to ask her what kind of a hobby downhill biking is. - The downhill scene in Finland is very open and supportive. Just go to a bike park, talk to people, maybe ask for advice on riding or fixing the bike. If you are really interested in the sport and show it, other riders will help you, Katja tells me. - There are also a lot of cycling teams that have active dh riders, not to mention dh schools for beginners, she adds. - If you're a girl rider thinking it's a guys sport, don't. If you want to ride dh, just do it! Don't let stupid gender stereotypes get in the way.

I also have to ask about injuries, has she had any?! - I've had a lot of injuries in the 10 years riding dh, but no big ones and no broken bones. Funny thing is that the first time I tried bmx racing (it was in last autumn), I broke my collarbone and ribs in the first race practice. Worst dh injury would be a torn rotator cuff in the shoulder and torn thumb ligaments, Katja shares with me.

Oh no, sounds pretty dangerous to me. Well, let's all have a look at one of Katja's videos. Hopefully it doesn't scare us all off.

Happy Funday!

Yet unidentified pet dog - can you see the resemblance?