tbt (12.3.2015)

With this I want to thank mr. Bruuttus for changing my life forever. You are one special horse, you are.

"All I pay my psychiatrist is the cost of feed and hay, and he'll listen to me any day."

Dog Play

Don't you just love this, dogs playing? 

It's mr. Ukko and his girlfriend of almost five years, ms. Nana.

Viiliksiä heppaalun tiimoolta (san. J. Ania, säv. J. Karjalainen)

Mä pirahrin perjantaina Rupsukan seliästä. Rupsukalla oli meno mieles. Sanootin Jii Karialaasen "Viimeinen laulu" mun tunnelmihin sopivaks. Mut toi kuva o eiliseltä, ku me kiirettihin esteeren yli. Mut vähä viiliksiä aallonharialta - ja sit alas. Som paree laittaa laulu pyöriin (ja laulaa - korkialta ja kovaa)!

Ihanalle Veeralle iso rutistus kuvista!

Mä kierrän ympäri maneesin / kera Rupsukan / vaikka eilen taas / viimeksi uhosin

Tää on viimeinen laukka / jonka karautan / pistän hepan talliin / suljen tallin oven / ja lopetan

Korkealta ja kovaa / kuin viimeistä päivää / en tahdo lopettaa / tänä iltana

Mut tää on viimeinen laukka / jonka karautan / pistän hepan talliin / suljen tallin oven / ja lopetan
Kun tehty on rata / jää vain puomit paikoilleen / porkkanan Rupsukalle annan / ja taputukset
Mut tää on viimeinen laukka / jonka karautan / pistän hepan talliin / suljen tallin oven / ja lopetan
Säv: J. Karjalainen

San: J. Ania

Boxing Day 2014

oh boy!
This Christmas has been unreal. I've gone to the gym, have watched Hunger Games II, have gone for long walks (and almost found myself doing some serious work-related reading). And have been kissed by boxers, and woken up to seeing Ukko's face next to mine.

Ihanaa joulun odotusta!

Yritin ottaa meistä Rupsukan kanssa kaverikuvan. #wefie

Siitä ei tullut y h t ä ä n mitään. Rupsukka halusi töniä ja pökkiä turvallaan. Hän halusi myös maistaa ratsastuskypäräni laella sojottavaa nappia. Hän halusi hiplata tukkaani ja helliä turvallaan poskiani. 

Aikani ähkittyäni pyysin Leenaa avukseni. En tiedä, oliko sekään niin hyvä idea. (Ja näiden kuvien ottamiseen käytettiin #htc #one #m8.)

Ihanaa joulun odotusta joka tapauksessa meiltä kahdelta!

With these shots I wish my family and friends abroad a Merry Christmas!
I was trying to capture some serious #wefie. This is the outcome.

ps since I have fans in Russia I'd love to wish you all Merry Christmas in Russian. I can only write my name in Russian so this is what I found on the Internet. Does it make any sense?
Счастливого Нового Года и Рождества!

Hän kuuntelee

"Valmiiksi - ratsailta!"

Näin totesi Lappeenrannassa vuonna 1947 eversti Adolf Ehrnrooth, kun Uudenmaan Rakuunarykmentti jalkautettiin, ja hevosten aika ratsuväessä päättyi.

Tänään, kun vietämme Suomen 97. itsenäisyyttä, halusin muistaa suomenhevosta, jonka merkitys sekä talvi- että jatkosodassa oli Suomen armeijan liikkuvuudelle täysin ratkaiseva. Millään sen ajan moottoriajoneuvolla ei olisi voitu korvata hevosta maastossa sen ylivoimaisen maastoliikkuvuuden vuoksi.

Hevoset olivat kaluston, ampumatarvikkeiden, muonan, kenttäkeittiöiden ja tykistön kuljetusta varten. Raskasta tykkiä vetämään tarvittiin kahdeksan hevosta. Huolto oli sota-aikaan joka aselajissa pitkälti hevosista riippuvainen. Hevoset pystyivät normaalisti vetämään noin 300 kilon tavarakuorman. Talvisodan alussa käytettiin kärryjä, mutta lumipeitteen kasvaessa siirryttiin rekien käyttöön. Myös purilaita ja kantosatuloita käytettiin vaikeassa maastossa liikuttaessa. Hevoset vetivät  perässään myös hiihtäjiä. (lähde:http://www3.lappeenranta.fi/museo)

Kuvassa purilaat (lähde: SA-kuva)

Hevostietokeskuksen (http://www.hevostietokeskus.fi) sivuilla on luettavissa Riitta-Marja Leinosen kirjoittama artikkeli Hevosen ja ihmisen kumppanuus sota-aikana, missä tarkastellaan muun muassa hevosen hoitoa ja käyttäytymistä rintamalla, sekä hevosen kuolemaa.

Sotahevosen lähtö - hevosotot

Sotakelpoinen hevonen oli iältään 5-18-vuotias. Hevosen mukaan piti laittaa päitset, marhaminta, loimi, juottoämpäri ja puhdistusvälineet sekä vähintään 50 kiloa kauroja ja sata kiloa heinää.
"Vakavana isä valmisteli Kilttiä matkalle. Laittoi vielä ämpärin kaulaan. Se ei juo muusta, oli isä sanonut Lappeenrannassa luovuttaessa rakkaintaan." (SKS KRA HS 1: Alikoski. 1975.) 

Hevosen käyttäytyminen rintamalla

"Pataljoonan huollossa oli hevonen, joka kuului Rajavartiosto 3:n vakinaiseen hevoskantaan. Hepo oli säilynyt hengissä hyökkäysvaiheen ajan ja palveli valtiota edelleen sodan jatkuessa. 'Vakinaisessa' palveluksessa ollessaan se oli oppinut niin paljon talon tavoille, että se tiesi mm. valtion hevoselle kuuluvan suurimman sallitun kuorman painon kymmenen kilon tarkkuudella. (---) se kokeili kuormauksen jälkeen kuorman painoa nojailemalla aisoihin. Jos kuorma ylitti 10-20 kiloa suurimman sallitun painon eli 250 kg, kävi hevonen istumaan aisojen väliin eikä liikahtanut paikoiltaan millään ennen kuin kuormaa oli kevennetty 250 kiloon. Jos sitä vastaan yritti pakotteita, mm. laittamalla palavan tuohikäprän hännän alle, antoi se tuiman potkun takajaloillaan. Jos se totesi, ettei kuorma ylittänyt normeja, veti se kuorman kiltisti."(SKS KRA HS 4: Tiainen. 1975.) 

Hevosen hoito rintamalla

"Oli erittäin ikävää, kun iltasella sanoimme, että käymme edes myötätuntoa antamassa [sodan aikaan hevosille ei ollut aina ruokaa, jolloin miehet antoivat omista leipäannoksistaan]. Sitä me kovasti ihmettelimme, kun ne hevoset oppi tuntemaan hoitajansa vaikka kaikki oli samanlaisessa puvussa. Kyllä aina oma ajokki kutsui, kun joku meni näkyville." (SKS KRA HS 2: Laitinen. 1975.)

Hevonen pelastaa miehen

"Olin kerran viemässä iltayöstä postia etulinjaan. Tapana oli, että hevonen ja kaksi miestä kulkee yhdessä partiovaaran takia. Toinen mies ohjastaa hevosta ja toinen on ampumavalmiina tarvittaessa. Hevonen käveli reippaasti, mutta kevyin askelin talvitietä pitkin. Olimme [menossa] noin 2 km [päässä] linjasta, kun hevonen melkein pysähtyi ja käänteli korvia eteen ja sivulle kuullakseen jotain yön hiljaisuudessa. Supisimme siinä keskenämme, että onkohan partio taas liikkeellä, kun hevonen kulkee varovasti kuin kissa pimeässä. Tultiin mäennyppylälle ja hevonen säntäsi laukkaan silmänräpäyksessä. Huomasimme samalla, että kaksi miestä juoksee tielle pensaikosta, mutta hevonen meni lennossa seuraavaan mutkaan ja laukaukset tulivat peräämme liian myöhään. Jos reessä ei olisi ollut vahvat laidat laudasta, olisimme varmaan tipahtaneet kyydistä tielle. Vihollispartio jäi vangitta." (SKS KRA HS 4: Saukkonen. 1975.)

Hevosen kuolema

"...tummanpunainen veri pursui paksuna sen sieraimista. Mustanruskeissa silmissä oli äärettömän surullinen, nöyrä katse. Silittelin ystäväni otsaa ja veristä kaulaa ja sopertelin jotakin rauhoittavasti. (---) Mieleeni tuli, että haluaisin itse lähettää Pruunin kuolemaan, mutta tiesin, etten siihen kuitenkaan kykenisi. Sisukkaasti pieni Pruuni seisoi huojuvilla jaloillaan ja painoi riipuksissa olevaa päätään rintaani vasten. Siinä se oli siihen hetkeen saakka, jolloin sen otsaan suunnattu ase laukesi ja Pruuni lyhistyi mustuneelle sannansekaiselle hangelle." (SKS KRA HS 1: Kaarto. 1975.)

Sotahevosen paluu

"Meiltä sukulaistalosta oli kaksi hevosta sotareissussa ja kotiin palautuksen yhteydessä oli tullut sekavuutta luovutettavien hevosten omistussuhteista. Hevosten kantakorttien merkinnöissä oli epätarkkuuksia. K.o. hevosia mentiin etsimään naapuripitäjään, jossa oli palautettujen hevosten kokoamispaikka. Mukana oli talon ns. isäntärenki, joka oli kasvattanut varsasta molemmat hevoset. Tultuamme paikan päälle ei meillä ollut epäselvyyksiä omista hevosistamme sen paremmin kuin viranomaisillakaan. Hevoset olivat puomissa kiinni ja niitä oli paljon, mutta kun tulimme ensimmäisen omamme kohdalle alkoi sen mailmanen hirnunta ja reuhtominen, samoin toisen kohdalla, joka kaiken temmellyksensä yhteydessä veti riimuköyden poikki ja heti päällään tönimään kasvattajaansa. Molempien hevosten pään hinkkaamisesta noutajan vartaloa vasten ei tahtonut tulla ollenkaan loppua. Siinä ei voinut kuivin silmin katsoa sitä kotiintulon onnea. Minusta tuntui, että kostuivat ne hevostenkin silmät." (SKS KRA HS 1: Järvinen.1975) 

tbt (30.10.2014)

Oh boy!
It's summer, this summer. Or should I say "last summer"? Well, any way, I'm referring to t h a t summer that we had like less than fours months ago here. I'm sunbathing. And my sister's dog, mr. Ukko, is sitting o n me!

We had a nice walk earlier that day. It was so sunny and hot that I felt like sucking some Sun in. I even had a blanket put in the shadow, for mr. Ukko. But, as you can see in the pic, he's sitting on me. There we were: me trying to get some Sun, mr. Ukko wanting to sit on me.
Thoughts?

Onnea, Ukko!

Siskonpoika, pappa Ukko, täytti eilen kahdeksan vuotta. Merkkipäivää juhlittiin "matkoilla".

tbt (25.9.2014)

I'm sitting on my friend's porch, her dog between my legs. Her name is Esteri.

I haven't known too many of dogs in my life.

Our neighbor had a dog named Eppu. I used to take him out for long walks when I was just a kid. Then I got to meet Roxy in 1995 when I was staying with the Vega family in Palmdale, California. My nephew, mr. Ukko, was born in October 2006. Then there is Nana, a four-year-old boxer girl. And Miina who passed away almost three years ago. She was also a boxer, her heart made of pure gold.

I love them all so very much.

tbt (11.9.2014)

We won our first rosette - me and Bruuttus!

O M G, that was scary! I can still remember my first time on competing in show jumping. 

I was all sweating and just trying to remember where I was supposed to be navigating...

Man, it was scary!

tbt (21.8.2014)

It's obviously me and mr. Ukko, my nephew.
Have you ever sniffed at a dog? Maybe two dogs at the same time? Did you notice that dogs smell different? I love sniffing mr. Ukko. He's got the best dog smell that I know. And his fur feels like velvet.

tbt (17.7.2014)

It's Bruuttus and me.

Horses changed my life - for good! When I was a kid all I could think of was horses. I didn't start horseback riding then but two years ago. Now, I couldn't live my life without having these beautiful animals in my life. It's pure love!

tbt (22.5.2014)

This is my most precious picture.
It's me and mr. Ukko in December, 2006.
I love you!

High up above or down below

When you're too in love to let it go

But if you never try you'll never know

Just what you're worth

Coldplay: Fix You

tbt (1.5.2014)

It's me and mr. Ukko two years ago - sitting on a pier. It's Labour Day, and I seem to be enjoying a cold beer. What do you think about my shades? LOVE!

Happy Labour Day!

It's My Name's Day

tbt (3.4.2014)

Paapallani oli heppoja. Hän kuoli 1950-luvulla, joten en ole häntä koskaan tavannut. Olen kuitenkin löytänyt hänen Hevosmies-kalenterinsa, lehtensä sekä joitakin hevosaiheisia valokuvia. Valokuvista selviää, että osa hänen hevosistaan oli ravihevosia - en tiedä, miten harvinaista se oli noihin aikoihin.

Kuvan taakse on kirjoitettu:

Hippoksen hevostietojärjestelmästä selviää, että Liitos oli vuonna 1952 syntynyt punarautias tamma, joka sai kaksi jälkeläistä (Nunna ja Laitos). Luulen tietäväni, keneltä olen perinyt tämän ihanan hulluuden, heppahulluuden!

	Nimi	Vuosi	Sp.	Rek.nro	Isä	St.	1.	2.	3.	Vs.	A-enn.	Tas-enn.
1	Nunna	1957	T	503277	Paavi	0	0	0	0	0,00 €		56,0ke
2	Laitos	1963	R		Lake	56	3	3	3	904,00 €	38,8aly	41,1ly

I Had a Meeting with My Shrink (One of Them) This Morning...

No need for words

"Sä voit tehdä ihan mitä tahdot

Kulta, sanoo mitä huvittaa
Sä voit aina pysyy mun kainalossa
Tai aamulla mut unohtaa

Enkä mä jää perääs ruikuttaa."

Tehosekoitin:

Tänä yönä sä kuulut mulle

tbt (20.3.2014)

It's me, Nana and mr. Ukko in the pic.
We were in the woods - me, Mika, Nana and mr. Ukko back in January.
We had brought sausages with us - two for each including the dogs.
I gave mr. Ukko his sausage: he took it into his mouth and dropped it immediately. He didn't like it at all so Nana got four sausages instead of just two. My sister told me that Ukko really loves sausages that you get at one of those sausage stands. And french fries from McDonald's.

mr. Ukko and His Bitch

This pic says more than thousand words, doesn't it?

tbt (20.2.2014)

Minä ja Petina, ensimmäinen hoitoheppani.

Petina syntyi vuonna 1969 Tanskassa, josta muutti myöhemmin Kurikkaan, naapuriini. Petinan ennätys oli 19,6aly. Varsoja hänelle syntyi kuusi:

	Nimi	Vuosi	Sp.	Rek.nro	Isä	St.	1.	2.	3.	Vs.	A-enn.	Tas-enn.
1	Frosty Min	1974	R	SF-3429	Frances Min	85	6	10	7	2 884,00 €	22,1aly	23,9ke
2	Hani Boy	1978	O	78-1501	Flight Boy	33	5	1	3	3 010,00 €	20,4aly	22,0ly
3	Mr Vintage	1979	O	79-1758	Vintage Year	0	0	0	0	0,00 €
4	Super Boy	1981	O	81-1662	Super Mon	0	0	0	0	0,00 €
5	Secret Mon	1983	T	83-1727	Super Mon	40	4	3	5	3 868,00 €	17,6aly	20,8ly
6	Lobello	1985	O	85-2174	Gus Lobell	0	0	0	0	0,00 €

         (lähde: Hippos)

Minä ja Petina

En ikinä unohda Petinaa, ensimmäistä hoitohevostani. <3

This is me and Petina. I believe this was one of the very first times I had someone to take care of. She meant the world to me. I will never forget her!