23. tammikuuta 2014

tbt (23.1.2014)

Ole hyvä, naura vain! Naura ääneen, kiitti! Nauretaan vaikka yhdessä - ääneen, kovaa...
Oheinen kuva on nimittäin ensimmäinen, ja lähes ainoa, kuva missivuosiltani.
Itse asiassa voinkin kertoa lyhyen tarinan kuvan oton ajoilta:

Ystäväni Katja (olen kirjoittanut hänestä aikaisemminkin, kts. http://apinkglove.blogspot.fi/2013/07/me-cheek-you-cheek.html) sai suostuteltua minut osallistumaan kylän omiin missikisoihin! Näitä missikisoja varten otettaviin valokuviin Katja myös meikkasi minut - luultavasti ensimmäistä kertaa elämässäni sain "huuliin punaa, silmiin sinii". Jouppilan Olli kuvasi minut studiossaan, ohessa yksi tuotoksista. Anekdoottina kerrottakoon, että kesken kuvausten Katja yhtäkkiä muisti: "Mä unohdin ripsivärin!" Ehkä erotatkin kuvasta, onko se otettu ennen vai jälkeen ripsivärin.

Itse missikisoista sen verran, että taisin sijoittua toiseksi tai kolmanneksi perintöprinsessaksi, sekä yleisön suosikiksi. Sillä äänestyskupongilla taisi myös osallistua joulukinkun arvontaan... Vielä haluaisin huomauttaa, että oheinen kuva on siis ensimmäinen, ja lähes ainoa, kuva missivuosiltani... Kiitos kuitenkin, Katja, Olli!

Well, let's make this story short! When I was 15 my friend managed to get me take part in a beauty pageant. Don't laugh! I'm pretty sure there are skeletons in your closet, too. So, this friend of mine (also referred to here http://apinkglove.blogspot.fi/2013/07/me-cheek-you-cheek.html) put some lipstick and eye-shadow on me, and I had this photo taken in a real studio. I placed either second or third runner-up in that beauty pageant. The end. And you can start laughing, haha!

21. tammikuuta 2014

Ystäväni Tiinan muistolle

"Aurinko  laskee ja pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.
Niin kaunis on maa,
niin korkea taivas."

19. tammikuuta 2014

Our Backyard This Morning

It's been extremely cold for a week already.
And by cold I mean something like -27 C (-16,6 F). I do have to admit that our backyard looks pretty beautiful early in the morning. And that's mr. Ukko and his new toy, a kettlebell (originally for horses). It's his new favorite!

15. tammikuuta 2014

Full Moon

Quote: "The date and approximate time of a specific full moon (assuming a circular orbit) can be calculated from the following equation:

 d = 20.362955 + 29.530588861 \times N + 102.026 \times 10^{-12} \times N^2
where d is the number of days since 1 January 2000 00:00:00 in the Terrestrial Time scale used in astronomical ephemerides; for Universal Time (UT) add the following approximate correction to d:
-0.000739 - (235 \times 10^{-12})\times N^2 days
where N is the number of full moons since the first full moon of 2000. The true time of a full moon may differ from this approximation by up to about 14.5 hours as a result of the non-circularity of the moon's orbit." (Wikipedia, 15.1.2014)

Good luck on your calculations! I better go out and start howling!

See - up in the sky!?

11. tammikuuta 2014

Ku mä olin tappaa itteni: I luku

Mä olin tappaa itteni. 

Ei se siitä ollu kii, ettenkö olis uskaltanu. Mä uskallan. Mä uskallan. 

Ei se toteutuskaa ollu kovin kaukana, vai miten sitä sanotaan. Mä olin hyppäämäs sen vihannesauton alle ja päättämäs elämäni – elämän, jota mä en jaksanu enää elää. Sillä elämällä ei ollu mulle mitää annettavaa, eikä mulla sille. Se elämä oli vieny multa kaiken, nämä perinteiset terveyden ja perhesuhteet mut sen lisäks sen itsetunnon, joka mulla on aina ollu vähä heikko. Mä en ole koskaan osannu arvostaa ittiäni, mussa on aina ollu jotaki vikaa niin omien ku muidenki silmis. Tai niin mä ajatteli.

Mutta palataan siihe, kun mä päätin tappaa itteni.

Mä olin tulos koulusta kotia. Sinne kouluun mä hain joskus aikaisemmi syksyl, ja pääsin. Sen piti merkata mun elämäs uutta alkua, sen piti olla sitä, mitä mä halusin. Muttei se ollu. En mä siks ittiäni tappas, sen koulun takia. Mut palataan niihi syihinki viä myöhemmi.

Mä seisoin valoristeykses, Hämeenpuiston ja Satakunnankadun risteykses. Näin, kuinka edellisist valoist alko lähestyä sellane vihannesauto, joka siis kuljettaa niit vihanneksia kauppaa. Se auto keikku puolelta toisel, tais olla kuskilla kiire paikasta toisee. Siinä mä seisoin ja ku hypnoosis kattoin sen auton lähestymistä. Nii lähelle se pääs, et erotin sen  kyljestä tomaatit. Sitte mun olis jo pitäny hypätä sen auton alle.

Eihä siitä kuitenkaa mitää tullu, ku mä muistin ne munkit siel repus! Mä, poloonen, olin just käyny Kauppahallis matkalla kotia ja ostanu vastaleivottuja munkkeja ja reikäleivän. Mä muistin ne munkit siel repus just, ku mun olis pitäny ottaa se askel ja odottaa, et se törmää muhu. Se ajatus, joka jätti mut seisomaan yksi siihen tien varteen kaiku mieles: ne näkee, et mä oon ostanu munkkeja! Ne näkee, et mun repus on ollu tuoreita munkkeja, enkä mä halua, että ne näkee mun munkit. Niin, ne munkit säästi mun hengen sinä talvisena päivänä, ku mä olin tappaa itteni.

En kai mä niitä munkkeja koskaa syöny. Kotiin tultuani mä laiton ne siihe samaan paikkaa, ku mis ne muutki munkkipussit oli pakkaantuneina liki toisiaan. 

Muutama sana markkinoinnista #kekäle

Tiäks sen tunteen, kun lähdet jahtaamaan sitä Canada Goosea? Sitä tunnetta, kun olet mainoksesta lukenut, että "kaikista normaalihin...